Amerikkalainen unelma lähempänä

Obaman ilmoitus, että Yhdysvallat astuu takaisin kansainväliseen kehityspöytään uudistamalla oman globaalin kehityksen strategiansa, on otettu vastaan erittäin positiivisesti. Tällaista ei ole kuulemma kuultu sitten Kennedyn aikojen. Tavoitteena on syventää ja laajentaa yhteistyötä entistä useampien toimijoiden, kuten kehitysmaiden paikallishallinnon, järjestöjen, yksityissektorin ja säätiöiden kanssa.

Ilmoitus sai lisävahvuutta vielä sillä, että USAID:n eli kehitysyhteistyötä hallinnoivan tahon johtaja Rajiv Shah raportoi suoraan Hillary Clintonille ja pääsee osallistumaan kansallisen turvallisuusneuvoston kokouksiin, kun asialistalla on kehitykseen liittyviä asioita. Amerikkalaiset järjestökollegamme elävät historiallista hetkeä; nyt jos koskaan on hyvät mahdollisuudet mm. keskustella siitä, mitä itse kehityspolitiikalla ja – yhteistyöllä tarkoitetaan. Onko se kauppa- ja turvallisuuspolitiikan väline vai ihan oma politiikkansa omine tavoitteineen ja päämäärineen?
Eurooppalaisten järjestöjen näkökulmasta tämä on mielenkiintoinen prosessi, joka avaa EU-US transatlanttiseen yhteistyöhönkin toivottavasti oman uuden näkökulmansa. Antaisikohan tämä lisäpotkua pyynnöillemme saada myös kansalaisyhteiskunta mukaan keskusteluun ja millainen rooli järjestöillä voisi olla siinä. Asialistalla ovat jo ruokaturva, ilmastonmuutos ja vuosituhattavoitteet. Kaikki aiheita, jotka ovat kansalaisjärjestöjen arkipäivää. Ja näenpäs tässä mahdollisuuden edistää kehityspoliittista johdonmukaisuuttakin.

Rilli Lappalainen
New York

24.9.2010