Elina Mikola: Onko aika kypsä kestäville kehityksen mittareille?

Bruttokansantuotteelle vaihtoehtoisia kehityksen mittareita on vaadittu jo vuosikymmeniä. Tarjoaako kestävän kehityksen Agenda 2030 momentumin niiden käyttöönotolle?

Talouskasvun eli bruttokansantuotteen puutteista yhteiskunnan kehityksen tai hyvinvoinnin mittarina on puhuttu pitkään. Bruttokansantuotteen keskeisin kehittäjä taloustieteilijä Simon Kusnetz totesi jo 1930-luvulla, että ”bruttokansantuloa tarkastelemalla ei voida vetää johtopäätöksiä kansakunnan hyvinvoinnista”1.

Kuitenkin bruttokansantuotteena tai -tulona mitattavalle talouskasvulle on muodostunut vankka asema keskeisempänä mittarina, jonka valossa yhteiskuntien kehitystä tarkastellaan ja vertaillaan. Samalla talouskasvusta on tullut tärkein politiikkaa ohjaava tavoite. Talouskasvun valta-asema on sikäli vaarallinen, että se usein kannustaa kestämättömiin politiikkoihin. Näkökulman rajaaminen BKT:n kehitykseen jättää piiloon monia nykyisten ja tulevien sukupolvien hyvinvoinnin kannalta keskeisiä seikkoja, kuten sosiaalisen eriarvoisuuden, ympäristön pilaantumisen tai ihmisten kokeman epävarmuuden.

Tutkijat, poliitikot ja kansalaisyhteiskunnan toimijat ovat jo vuosikymmeniä vaatineet, että BKT:n rinnalle tai tilalle tulisi omaksua sellaisia kehityksen mittareita, jotka kiinnittävät huomiota ihmisten kokemaan hyvinvointiin. Aloitteita BKT:ta täydentävien hyvinvoinnin mittareiden kehittämiseksi ja käyttöönottamiseksi on käynnistetty lukuisia, joista tunnetuimpana kenties Stiglizin komitean suositukset kansantalouden tilinpidon kehittämiseksi vuodelta 2009. Samana vuonna myös Euroopan komissio lanseerasi Beyond GDP -aloitteen. Suomessa taas valtioneuvoston kanslia julkaisi vuonna 2011 raportin BKT ja kestävä hyvinvointi, jossa tarkasteltiin kuinka tuoda nykyistä laajempi hyvinvoinnin näkökulma julkiseen keskusteluun ja päätöksentekoon.

Valitettavasti aloitteiden vaikutukset jäivät vähäisiksi. Stiglizin komitean suosituksia ei ole pantu toimeen, ja esimerkiksi Suomessa seuraavat hallitukset eivät nostaneet kestäviä hyvinvoinnin mittareita omiin ohjelmiinsa. Syitä BKT:lle vaihtoehtoisten mittareiden etenemisen tyssäämiseen selvittänyt BRAINPOol eli Bringing Alternative Indicators in to Policy -hanke tunnisti uusien mittareiden käytölle niin teknisiä, poliittisia kuin päätöksenteon prosesseihin ja rakenteisiin liittyviä esteitä. Tyypillisesti aloitteet vaihtoehtoisten mittareiden käytöstä kilpistyvät polkuriippuvuuteen tai päättäjien ja hallinnon muutosvastarintaan.

Vuoden 2015 jälkeen kestävät hyvinvoinnin mittarit ovat kuitenkin nousseet jälleen keskusteluun osana Agenda 2030:n globaaleja kestävän kehityksen tavoitteita. Bruttokansantuotetta täydentävien mittareiden kehittäminen on nostettu jopa kestävän kehityksen alatavoitteeksi 17.19, joka kuuluu ”kehittää vuoteen 2030 mennessä nykyisten aloitteiden pohjalta kestävän kehityksen etenemistä seuraavia mittareita, jotka täydentävät bruttokansantuotetta2.

BKT:ta täydentävät mittarit mainitaan myös Suomen hallituksen Agenda 2030 selonteossa kestävän kehityksen seurantaindikaattoreiden yhteydessä: ”Työssä hyödynnetään viimeaikaisia pohjoismaisia ja muita kansainvälisiä tutkimuksia ja selvityksiä, mm. koskien BKT:ta täydentäviä indikaattoreita.”

Tätäkin suorasanaisempi oli eduskunnan tulevaisuusvaliokunta, joka linjasi kestävän kehityksen toimeenpanoa koskevassa mietinnössään: ”Agenda2030-toimenpideohjelman seurannan yhteydessä kehitetään ja hyödynnetään BKT:lle vaihtoehtoisia kestävän hyvinvoinnin mittareita, kuten esimerkiksi HDI, GPI ja ISEW. Tulevaisuusvaliokunta edellyttää, että kestävä hyvinvointi ja siihen liittyvä hyvinvointitalouden kehittäminen on nostettava Agenda2030-toimenpideohjelman kärkitavoitteeksi. ”

BKT:n vaihtoehtojen edistämisen näkökulmasta hyvin kiinnostava on myös valtiovarainministeriön aloite kestävän kehityksen tavoitteiden huomioimisesta valtion talousarviossa. Nimenomaan valtion talousarvio ja valtiovarainministeriö ovat avainpaikkoja, joissa talouskasvun rinnalle kaivattaisiin monipuolisempia mittareita.

Näyttää siltä, että viesti BKT:n puutteista ja kestävämpien mittareiden tarpeesta on viimein lyömässä läpi. Uusien mittareiden käytön lisääminen edellyttää kuitenkin poliittista tahtoa sekä valmiutta tieteenalat ja hallinnon sektorit ylittävään yhteistyöhön. Toivotaan, että edellä mainittuja löytyy, sillä yhteiskunnan tilan seuraaminen oikeiden mittareiden valossa tärkeä ja käytännössä välttämätön askel nykyisten ja tulevien sukupolvien hyvinvoinnin turvaamiseksi.

Elina Mikola

Kirjoittaja on Kehyksen vaikuttamistyön koordinaattori (vihreä ja kestävä talous)


1. engl. ”The welfare of a nation can scarcely be inferred from a measure of national income”

2. engl: “by 2030, build on existing initiatives to develop measurements of progress on sustainable development that complement GDP, and support statistical capacity building in developing countries”.

13.3.2018