Heidi Hautala: Rauhanvarojen sotilaallistaminen on vaarallinen tie

EU:n kehitysyhteistyön tärkein tavoite on köyhyyden vähentäminen. Nyt näyttää huolestuttavasti siltä, ettei näin ole enää kauan: EU pyrkii kasvavassa määrin rahoittamaan sotilaallisia toimia kehitysyhteistyöhön varatuista varoista.

Osa jäsenmaista, mukaan lukien Suomi, on painostanut komissiota toimiin jo toissa keväänä. Komissio antoikin vuosi sitten kesällä esityksen, jossa ehdotetaan EU:n vakauden ja rauhan instrumentin muuttamista siten, että sillä voitaisiin rahoittaa myös sotilaallisia toimia – varoista, jotka on tarkoitettu rauhan ja vakauden tukemiseen. Kaikki jäsenmaat eivät ole olleet samaa mieltä. Ruotsi on jo varoittanut, että kehitysyhteistyön ja turvallisuusoperaatioiden välisen rajan hämärtäminen vaarantaa näiden molempien toimivuuden.

Käynnissä olevasta turvallisuuskeskustelusta on unohtunut inhimillinen puoli: jokapäiväisen, kehitysmaiden kansalaisiin kohdistuvan väkivallan ehkäiseminen ja vähentäminen, mikä on eri asia kuin sotilaalliseen toimintaan panostaminen. Jo EU:n nykyisillä säännöillä voidaan toimittaa humanitaarista apua perille sotilaallisen avun turvin sekä kouluttaa turvallisuusorganisaatioita. Nyt kyse on todellisesta kehitysyhteistyön militarisoinnista: rauhanvaroilla aiotaan varustaa joukkoja, jopa sotilastukikohtien rakentaminen varoilla mahdollistuisi.

Euroopan parlamentin kehityksestä sekä ulkoasioista vastaavat valiokunnat hyväksyivät esityksen heinäkuussa. Heti näiden jälkeen Euroopan parlamentin oikeusasioiden valiokunta äänesti esityksen oikeusperustasta.

Oikeuspalveluiden lausunnoissa ja siten oikeusperustan tulkinnassa on tapahtunut lyhyen ajan sisällä täyskäännös. Toin oikeusasioiden valiokunnan äänestykseen eriävän mielipiteen, jossa todettiin esityksen olevan ristiriidassa esimerkiksi parlamentin omien oikeuspalveluiden aiemman lausunnon kanssa. Esitys rauhanvarojen käyttämisestä sotilaskäyttöön ei yksinkertaisesti noudata kehitysyhteistyön periaatteita ja on EU:n perussopimusten vastainen (!).

Asiasta ei lopulta sallittu edes keskustelua ennen äänestystä: aihetta ei haluttu nostaa julkisesti esille vaan esitys pyrittiin saamaan etenemään ripeästi kaikessa hiljaisuudessa. Loppujen lopuksi alkuperäinen esitys hyväksyttiin vain kapealla enemmistöllä, ja itse asiassa suurin osa valiokunnan mepeistä äänesti joko tyhjää tai vastaan.

Asia ei ole loppuunkäsitelty. Näin suuntaa-antavaa päätöstä ei pidä tehdä sammutetuin lyhdyin. Tulemme vaatimaan siitä äänestystä täysistunnossa. Erityisesti sosialidemokraattien S&D-ryhmä joutuu näin kertomaan kantansa, joka ei vaikuta olevan selvä.

On totta, että turvallisuus ja kehitys nivoutuvat monin tavoin toisiinsa. Vakauden saavuttamiseen etenkin hauraissa valtioissa tarvitaan molempia. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että kehitysyhteistyön ja turvallisuusoperaatioiden välille voidaan vetää yhtäläisyysmerkkiä. Jäsenmaiden ja komission vaatima muutos instrumenttiin voi kuulostaa vähäpätöiseltä, mutta se on periaatteen tasolla valtava ja vaarallinen ensiaskel.

Esitys koskee selkeästi ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa, ei kehitysyhteistyötä. Siksi nämä kyseiset, tärkeät toimet tulee toteuttaa ulko- ja turvallisuuspolitiikan keinoin ja nimenomaisesti siihen kohdistetuilla varoilla. Ratkaisu ei löydy pykäliä venyttämällä ja kaapimalla euroja kehitysyhteistyön jo nyt rajallisista varoista.

Kehitysyhteistyön keskiössä tulee säilyä köyhyyden vähentäminen ja ihmisten elämänlaadun parantaminen. Olen todella huolissani, että kehityspolitiikan sotilaallistamiseen pyritään näin kovin ottein takaoven kautta.

 

Heidi Hautala

Kirjoittaja on suomalainen europarlamentaarikko ja Euroopan parlamentin kehitysvaliokunnan jäsen

Heidi Hautala
1.9.2017