Karoliina Tuukkanen: Ruokaturvan synkkä trendi – 38 miljoonaa uutta ruokaturvatonta

Lokakuun puolessavälissä Roomassa kokoontui huomattava joukko maita ja eri sidosryhmien edustajia keskustelemaan ruokaturvasta ja sen tulevaisuudesta, kun maailman ruokaturvakomitean (CFS – Committee on World Food Security) 44. kokous käytiin Circus Maximuksen raunioiden kupeessa.

Osallistuin kokoukseen sekä sitä edeltävään CFS:n sisällä toimivaan kansalaisjärjestömekanismin (CSM – Civil Society Mechanism) kokoukseen Kehyksen ruokaturva ja toimeentulo -työryhmän puolesta Suomen delegaation edustajana.

YK:n alainen ruokaturvakomitea kokoontuu vuosittain päättämään suosituksista ja painopisteistä sekä keskustelemaan maailman ruokaturvan tilasta. Kokous koostuu sekä täysistunnoista, joissa muun muassa YK:n jäsenmaat, YK:n ruokaturvaorganisaatiot, kansalaisjärjestökenttä ja yksityinen sektori keskustelevat ajankohtaisista teemoista ja hyväksyvät poliittisia linjauksia, että sivutapahtumista, joita oli yli 60.

Tapahtuman viesti oli tänä vuonna synkkä ja selkeä: ensimmäistä kertaa yli vuosikymmeneen ruokaturvattomien määrä maailmassa on lähtenyt nousuun. Vuonna 2016 maailma näki yli 38 miljoonaa uutta ruokaturvatonta. Jos trendi jatkuu, ruokaturvan ja sitä koskevan kestävän kehityksen tavoitteen, eli SDG2:n saavuttaminen lipuvat yhä kauemmas.

Pääasiallisena syynä nousuun esitettiin lisääntyneitä konflikteja ja äärimmäisiä sää-ilmiöitä. Ruoka on yhä useammin jopa sodankäynnin väline. Konfliktien seurauksena nälänhätä myös monesti pitkäaikaistuu, mikä tekee ratkaisujen löytämisestä entistä haastavampaa. Tärkeäksi teemaksi nousikin kriisinaikaisten ruokajärjestelmien suunnittelu niin, että pystytään tarjoamaan erityisesti pitkäaikaisia ja resilienttejä ratkaisuja.

Ravitsemus (nutrition) nousi myös kokouksen tähtiteemaksi. Kysymys ei ole ainoastaan ruoan määrästä vaan yhä enenevässä määrin sen laadusta. Kokouksen asiakirjoissa ja HLPE (High Level Panel of Experts) -työryhmän ruokaturva ja ravinto -raportissa nostettiin esiin ravitsemuksen kaksoistaakka, eli aliravitsemuksen sekä liikalihavuuden vaikutus köyhiin ja haavoittuviin väestönosiin. Huonon ravinnon myötä liikalihavien, mutta huonosti ravittujen määrä kehitysmaissa on lähtenyt huolestuttavaan kasvuun. Kokouksen puheenvuoroissa peräänkuulutettiin erityisesti aiheeseen liittyvän tutkimustiedon ja hyvien kokemusten vaihdon merkitystä. Myös isojen ruokafirmojen rooli ja vastuu ruoan tuottamisessa ja markkinoinnissa nousi ilokseni esiin.

Kansalaisjärjestömekanismi korosti tapaamisessaan naisten keskeistä roolia ruokaturvan kannalta ja vaati naisten oikeuksien valtavirtaistamista. Aihe oli myös täysistuntojen agendalla ja herätti kiivasta sananvaihtoa, kun eritoten Venäjä halusi sulkea keskustelun naisten roolista kokonaan CFS:n ulkopuolelle. Venäjä jäi onneksi yksin mielipiteensä kanssa ja naisten rooli ja oikeudet tunnustettiin hyväksytyissä asiakirjoissa.

Huomionarvoista oli, että täysistunnon keskusteluissa pienviljelijöiden rooli ja oikeudet jäivät huolestuttavalla tavalla keskustelujen ulkopuolelle kansalaisjärjestömekanismin lukuisista kommenteista huolimatta. Pienviljelijät tuottavat edelleen noin 70 prosenttia maailman ruoasta, mutta kärsivät itse usein nälästä. Näin ollen juuri heidän pitäisi olla ruokaturvakeskustelun ja siihen liittyvän toiminnan keskiössä.

Oli erittäin mielenkiintoista päästä seuraamaan ruokaturvaan liittyvää korkean tason keskustelua ja nähdä, miten eri maat asemoivat itsensä siinä keskustelussa. Lisäksi eri sivutapahtumat ja erityisesti kansalaisjärjestömekanismiin osallistuminen ennen kokousta olivat varsin silmiä avaavia kokemuksia.

Kansalaisjärjestöjen edustajissa oli paljon ruokaturvan konkareita ja ruohonjuuritason toimijoita, joiden lausunnot olivat aika ajoin, perustellusti, hyvinkin kovasanaisia. Huoli kansalaisjärjestöjen kapenevasta toimintatilasta oli vahvasti läsnä keskusteluissa. Peräänkuulutettiin ihmisoikeuksien todellista kunnioittamista ja vahvempaa toimintaa sekä epäkohtiin puuttumista. Vaikka eri maiden edustajien lausunnot kokouksen aikana olivat suureksi osaksi maailmaasyleileviä ja kauniita, samalla muistettiin mainita, että resurssit todellisiin tekoihin ovat hyvin rajalliset.

Jäinkin pohtimaan, onko kysymys todella rajallisista resursseista vai niiden allokoinnista. Jos vertaa esimerkiksi kansainvälisiä asevarustelubudjetteja ruokaturvabudjetteihin, on aseteollisuus huomattavasti suositumpi kohde kuin ruokaturvan takaaminen. Uskaltaisinkin lopuksi peräänkuuluttaa huomattavaa muutosta ruokaturvaan liittyvissä toimissa ja politiikkaohjauksessa, jotta huolestuttava ruokaturvattomien määrän kasvuun liittyvä trendi saadaan pysäytettyä.

Karoliina Tuukkanen

Kirjoittaja on Suomen Lähetysseuran kansainvälisen rahoituksen koordinaattori ja osallistui Maailman ruokaturvakomitean 44. kokoukseen Roomassa 7.-13.10 osana Suomen delegaatiota.

Lisätietoja:

8.11.2017