Kestävä kehitys vaatii uudenlaista ajattelua ja yhteistyötä

YK:n kestävän kehityksen seurantakokous alkoi sekä YK:n uuden pääsihteerin António Guterresin että Columbian yliopiston Earth Instituten johtajan Jeffrey Sachsin läksytyksellä maailman johtajille. Molemmat korostivat, että kestävä kehitys vaatii nykyistä kunnianhimoisempia toimia ja näillä toimilla on kiire.

Erityisesti Jeffrey Sachsille oli annettu avajaistilaisuudessa rooli ihmiskunnan omatuntona – tai hän oli halunnut tämän roolin ottaa. Sachs muistutti esimerkiksi siitä, että maailmassa varsinaisia vallankäyttäjiä eivät ole parlamentteihin valitut kansanedustajat, vaan monikansallisten hiili-, öljy- ja kaasuyritysten lobbarit sekä pieni superrikkaiden joukko. Tämä eliitti ei luovu saavutetuista eduistaan, vaan haluaa säilyttää itseään hyödyntävän järjestelmän, vaikka se vaarantaakin planeetan sekä ihmiskunnan enemmistön hyvinvoinnin ja tulevaisuuden.

Puheessaan Sachs peräänkuulutti toimia globaaliin taloudelliseen eriarvoisuuteen puuttumiseksi, veroparatiisien sulkemiseksi ja fossiilisista polttoaineista luopumiseksi. Hän korosti, että tarvittavat taloudelliset resurssit kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttamiseen ovat olemassa. Tarvitaan kuitenkin perustavanlaatuisia muutoksia nykyiseen järjestelmään, että nämä voimavarat ohjautuvat oikeisiin kohteisiin.

Sachs tosin jätti puheenvuorossaan mainitsematta, että nykyisestä järjestelmästä hyötyjien joukko on paljon laajempi kuin kuuluisa ”yksi prosentti” ihmiskunnasta. Samaan kööriin kuuluu meistä pohjoisen pallonpuoliskon ihmistä suurin osa. Esimerkiksi veroparatiisit ja kansainvälisen kaupan säännöt on luotu ylläpitämään meidän etuoikeuksiamme sekä ympäristön ylikuluttamiseen perustuvaa elämäntapaamme.

Vaikka HLPF:n puheenvuoroissa muistutettiin valtavista globaaleista ongelmista sekä kestävän kehityksen toimien kiireellisyydestä, seurantakokous tarjosi myös rohkaisevia uutisia kestävän kehityksen edistymisestä. Agenda 2030:n toteuttamisessa ollaan menty oikeaan suuntaan useissa maissa ja organisaatioissa. Esimerkiksi sijoitusyhtiöt ja pörssit ovat heränneet pohtimaan kestävää kehitystä. Maailman maista taas pienet saarivaltiot ovat olleet jo pitkään hyvin johdonmukaisia kestävän kehityksen toimissaan. Näiden valtioiden ymmärryksestä ja ratkaisuista esimerkiksi luonnonmuutoksiin sopeutumisessa meillä muilla olisi paljon oppimista.

Suomen kannalta myönteinen uutinen on myös HLPF:n alla julkaistu kestävän kehityksen indeksi SDG Index 2017, joka tarkastelee kestävän kehityksen tavoitteiden toteutumista eri maissa.  Suomi komeilee indeksin vertailussa hienosti kolmantena, heti Ruotsin ja Tanskan jälkeen. Suomen sijoitus ei toki tarkoita, että olisimme täydellisiä. Suomi sai indeksissä 84 pistettä maksimipistemäärän ollessa 100. Suomen ja muiden Pohjoismaiden kokonaispisteitä laskivat erityisesti ilmastopäästöihin ja ympäristön tilaan liittyvät indikaattorit.

Meillä suomalaisilla on kuitenkin paljon annettavaa globaalille kestävälle kehitykselle, olemmehan rakentaneet yhden maailman tasa-arvoisimmista yhteiskunnista. Suomalaisen käytännöllisyyden tuloksena on syntynyt myös erilaisia hyvinvointia lisääviä tai arkea helpottavia keksintöjä kuin äitiyspakkaus, tiskikaappi, tekstiviestit, kouluruokailu ja ksylitoli.

Jotta hyvän elämän edellytykset niin Suomessa kuin muuallakin turvattaisiin, kannattaisi meidän suunnata energiamme nyt kaikin voimin uusien fiksujen ratkaisujen sekä yhteistyön kehittämiseen. Tästä löytyy hienoja esimerkkejä myös Suomen HLPF-delegaation osallistujajoukosta: Finnair ja Neste tekevät hartiavoimin töitä ympäristöystävällisen lentopolttoaineen kehittämiseksi ja Saamelaiskäräjät työstävät omaa kestävän kehityksen strategiaansa sekä käyvät aktiivista keskustelua muun muassa eduskunnan kanssa. Uusi nuorten Agenda2030-ryhmä puolestaan kirittää kestävän kehityksen toimia ja muistuttaa, että esimerkiksi ilmastokysymyksissä meillä ei ole aikaa odottaa.

HLPF-seurantakokous on myös itsessään rohkaiseva muistutus moninaisista yhteistyön mahdollisuuksista, sillä se tuo yhteen valtionjohtoa, virkamiehiä sekä yritysten, tutkimuslaitosten ja kansalaisyhteiskunnan edustajia kaikkialta maailmasta keskustelemaan kestävästä kehityksestä. Pelkästään rekisteröityneitä osallistujia oli tämän vuoden HLPF:ssa noin 2500. Näin suuren ja moninaisen joukon yhteistyö ei onnistu automaattisesti, vaan vaatii rohkeutta uudenlaiseen ajatteluun.

Meillä kaikilla on luontaisena tapana katsoa kokonaisuutta aina omasta lokerostamme käsin ja toimia totuttujen mallien mukaan. Kategorisoimme helposti toisia toimijoita ja odotamme heiltä tietynlaista toimintaa. Kuitenkaan valtiot, yritykset tai kansalaisjärjestöt eivät ole samanlaisia eivätkä toimi samalla logiikalla. Meidän onkin oltava valmiita muuttamaan omaa toimintaamme sekä avoimia muiden toimijoiden muuttuville rooleille. Tärkeää on myös olla valmis kuuntelemaan toisten toimijoiden ajatuksia ja ottamaan oppia näiden hyvistä käytännöistä. Totuttuihin toimintamalleihin ja vanhoihin asetelmiin tukeutumalla emme luo rohkeita uusia avauksia tai ratkaisuja. Kestävän kehityksen edellyttämä ajattelu- ja toimintatapojen muutos on vasta alkutekijöissään, mutta HLPF valaa uskoa, että tämä muutos on mahdollinen.

 

Rilli Lappalainen

Kirjoittaja on Kehyksen pääsihteeri ja osallistui HLPF-kokoukseen Suomen delegaation jäsenenä.

20.7.2017