Maailma lupaa ja maailma paranee vai paraneeko?

Kansainvälisillä kokoontumisajoilla tuntuu olevan tarvetta antaa suuria lupauksia ja vähän todisteita siitä, mitä on saatu aikaan. Näin voi olla tälläkin kertaa, kun samaan aikaan pidetään YK:n yleiskokousta, vuosituhattavoitteiden seurantakokousta, biodiversiteettikokousta ja laajakaistakokousta. Miten käy vuosituhattavoitteiden tässä kokousrumbassa, saako se ansaitsemansa huomion vai jääkö se muiden tärkeiden asioiden alle? Rikastuvatko näistä kokouksista kukaan muu kuin lentoyhtiöt ja ravintolat? Vastaus on kyllä ja ei riippuen siitä, keneltä kysytään.

YK:n vuosituhattavoitteet olivat aikanaan melkoinen synkronisointiharjoitus ja saavutus maailman maille koota yhteinen prioriteettilista, jotta köyhyys saataisiin poistettua tai ainakin vähenemään maapallolta. Nyt kun koko maailma on taas kerääntynyt Manhattanille raportoimaan edistymisestään YK:n vuosituhattavoitteiden saavuttamisessa, hyvistä tuloksista kerrotaan, kun kyseessä on huippukokouksen ensimmäinen päivä. Kieltämättä on mukavaa kuulla mm. polion todella merkittävästä vähenemisestä monissa kehitysmaissa. Sellaisessakin maassa kuin Afganistan on polio saatu kuriin suurimmalla osalla väestöä. Voi vain kuvitella, kuinka vaikeissa olosuhteissa järjestöjen vapaaehtoiset ovat edenneet eri maankolkkiin poliorokotteet mukanaan.

Suurten kokousten antia kieltämättä on sekin, että harvoin kuulee esimerkiksi Israelin toteuttamasta kehitysyhteistyöstä eri Afrikan valtioiden kanssa vaikkapa koulutussektorilla tai Kuuban yhteistyöstä Venezuelan kanssa. Tämä on sitä kauan kaivattua etelä-etelä-yhteistyötä, jossa tapahtuu jo paljon, mutta on ulkona meidän tietoisuudestamme.

Vuosituhatjulistuksen allekirjoittivat aikanaan eri valtiot ja monin prosessein on pyritty koordinoimaan ja tehostamaan yhteistyötä, jotta rajalliset resurssit saataisiin parhaiten käyttöön. Keskeistä ovat viisaat kumppanuudet ja selkeä johtajuus unohtamatta paikallisten toimijoiden omistajuutta. Kaikki tietävät kuinka vaikeaa yhteistyö on edes samankaltaisten organisaatioiden välillä, ja sitä vaikeampaa se on, mitä enemmän erilaisia tahoja otetaan mukaan. Tärkeintä on löytää jokaiselle rooli, jossa oma osaaminen tulee esille. Polion hävittämiskamppailussa rooli on löytynyt mm. Gates foundationille, joka rahoittaa rokotteiden kehittämistä ja Rotary-liikkeelle mobilisoida vapaaehtoisia valistuskampanjoihin.

Jään odottamaan, kuinka paljon maailma paranee huomenna.

Rilli Lappalainen

New York

21.9.2010