EU:n kehityspolitiikka

Euroopan unionin kehityspolitiikalle on olemassa laillinen perusta vuoden 1992 Maastrichtin sopimuksesta lähtien. Kaiken unionin toiminnan taustalla vaikuttavat perussopimukset, joista viimeisin on vuonna 2009 voimaantullut Lissabonin sopimus. Nykyisessä perussopimuksessa kehitysyhteistyön periaatteet ja tavoitteet on määritelty artikloissa 208 – 211.

Perussopimuksen 208 artiklassa EU:n kehitysyhteistyön päätavoitteeksi on määritelty köyhyyden vähentäminen ja lopulta sen poistaminen. Tavoitetta tukeviksi periaatteiksi on mainittu neljänä c:nä tunnetut täydentävyys, koordinaatio, johdonmukaisuus ja yhtenäisyys (complimentarity, coordination, coherence, consistency).

Lisäksi perussopimusten mukaan unionin kaikkea ulkoista toimintaa tulee ohjata sen perustamisen, kehittämisen ja laajentumisen johtoajatuksena olevat periaatteet: demokratia, oikeusvaltio, ihmisoikeuksien ja perusvapauksien yleismaailmallisuus ja jakamattomuus, ihmisarvon kunnioittaminen, tasa-arvo ja yhteisvastuu sekä YK:n peruskirjan periaatteiden ja kansainvälisen oikeuden noudattaminen.


Kehityspoliittinen konsensus

EU:n kehitysyhteistyön tavoitteita on eritelty ja tarkennettu vuonna 2005 julkaistussa unionin ensimmäisessä kehityspoliittisessa julkilausumassa European Consensus on Development. EU:n kehityspoliittinen konsensus päivitetään vuoden 2017 aikana.

Kehityspoliittinen konsensus, eli Euroopan unionin kehityspoliittinen julkilausuma on Euroopan komission, Euroopan parlamentin ja unionin jäsenvaltioiden ensimmäinen yhteinen dokumentti Euroopan unionin kehityspolitiikan tavoitteista ja päämääristä.

Vuonna 2005 hyväksytty julkilausuma jakaantuu kahteen osaan, joista ensimmäisessä esitellään kehitysyhteistyön yhteiset tavoitteet, periaatteet, sitoumukset ja arvot. Toinen osa taas käsittelee yhteistyön toteutusta sekä määrittelee komission toimivallan.

Julkilausumassa kehitysyhteistyön tavoitteeksi on määritelty köyhyyden vähentäminen kestävän kehityksen kontekstissa sekä vuosituhattavoitteiden saavuttaminen. Kehitysyhteistyön periaatteeksi on luettu muun muassa omistajuus, kumppanuus, poliittinen dialogi sekä kansalaisyhteiskunnan osallistuminen. Lisäksi julkilausumassa korostetaan unionin sitoutumista kehityspoliittiseen johdonmukaisuuteen.

Julkilausuma ei ole osa EU:n lainsäädäntöä. Se on kuitenkin korkean tason poliittinen linjaus ja sitoo komissiota poliittisten tavoitteiden saavuttamisessa.


Cotonoun sopimus

Cotonoun sopimuksen tavoitteena on edistää kestävää kehitystä ja köyhyyden vähentämistä Afrikan, Karibian ja Tyynenmeren alueen maissa sekä tukea maiden integraatiota maailmantalouteen. Sopimus koostuu kolmesta osa-alueesta: politiikka, kauppa ja kehitys.

Afrikan, Karibian ja Tyynenmeren alueen maiden sekä Euroopan yhteisön ja unionin jäsenvaltioiden välinen kumppanuussopimus allekirjoitettiin Cotonoussa (Benin) kesäkuussa 2000. Cotonoun sopimus korvasi aiemmat Lomén sopimukset ja on voimassa vuoteen 2020 asti.

Kumppanuus perustuu sopimuksessa viiteen pilariin: (i) AKT-valtioiden ja Euroopan unionin välisten suhteiden poliittisen ulottuvuuden vahvistaminen, (ii) osallistavien lähestymistapojen edistäminen sekä lähentyminen kansalaisyhteiskunnan, yksityissektorin ja muiden valtiosta riippumattomien toimijoiden suuntaan, (iii) kehitysstrategiat ja keskittyminen köyhyyden vähentämistavoitteeseen, erityisesti vuosituhattavoitteisiin, (iv) uuden yhteistyökehyksen luominen talouden ja kaupan aloille, (v) rahoitusyhteistyön uudistaminen.

Cotonoun sopimuksen kauppakumppanuutta toteutetaan taloudellisilla kumppanuussopimuksilla (EPA).


Afrikka-EU-strategia

Afrikan unionin ja Euroopan unionin välillä vallitsee strateginen kumppanuus, jota ohjaa yhteinen Afrikka-EU -strategia (Joint Africa-EU Strategy, JAES).

Kumppanuuden tavoitteiksi on määritelty muun muassa EU:n ja Afrikan välisten poliittisten suhteiden laajentaminen ja syventäminen sekä yhteistyö globaalien haasteiden edessä. Lisäksi esiin on nostettu rauhan, turvallisuuden, kestävän taloudellisen kehityksen ja ihmisoikeuksien edistäminen Afrikassa sekä EU:n ja Afrikan kansalaisyhteiskuntien voimistaminen.

Yhteinen strategia hyväksyttiin EU-Afrikka -huippukokouksessa Lissabonissa joulukuussa 2007. Vuonna 2014 EU ja Afrikan maat sopivat vuoteen 2017 asti kestävästä etenemissuunnitelmasta. Seuraava huippukokous järjestetään marraskuussa 2017.