EU:n kehityspolitiikka

Euroopan unionin kehityspolitiikalle on olemassa laillinen perusta vuoden 1992 Maastrichtin sopimuksesta lähtien. Kaiken unionin toiminnan taustalla vaikuttavat perussopimukset, joista viimeisin on vuonna 2009 voimaantullut Lissabonin sopimus. Nykyisessä perussopimuksessa kehitysyhteistyön periaatteet ja tavoitteet on määritelty artikloissa 208 – 211.

Perussopimuksen 208 artiklassa EU:n kehitysyhteistyön päätavoitteeksi on määritelty köyhyyden vähentäminen ja lopulta sen poistaminen. Tavoitetta tukeviksi periaatteiksi on mainittu neljänä c:nä tunnetut täydentävyys, koordinaatio, johdonmukaisuus ja yhtenäisyys (complimentarity, coordination, coherence, consistency).

Lisäksi perussopimusten mukaan unionin kaikkea ulkoista toimintaa tulee ohjata sen perustamisen, kehittämisen ja laajentumisen johtoajatuksena olevat periaatteet: demokratia, oikeusvaltio, ihmisoikeuksien ja perusvapauksien yleismaailmallisuus ja jakamattomuus, ihmisarvon kunnioittaminen, tasa-arvo ja yhteisvastuu sekä YK:n peruskirjan periaatteiden ja kansainvälisen oikeuden noudattaminen.


Kehityspoliittinen konsensus

EU:n kehitysyhteistyön päälinjoja ohjaa Euroopan unionin kehityspoliittinen konsensus, joka on Euroopan komission, Euroopan parlamentin ja unionin jäsenvaltioiden yhteinen julkilausuma. Konsensus luo yhteisen eurooppalaisen vision kehityspolitiikan arvoille, periaatteille ja toimintatavoille.

Uusi kehityspoliittinen konsensus allekirjoitettiin kesäkuussa 2017 ja se korvaa aiemman, vuonna 2005 julkaistun konsensuksen. Uusi konsensus päivitettiin vastaamaan kehityspolitiikan viimeaikaisia muutoksia ja se yhdenmukaisti EU:n kehityspolitiikan kestävän kehityksen toimintaohjelman Agenda 2030:n kanssa.

Julkilausumassa kehitysyhteistyön päätavoitteeksi on vahvistettu köyhyyden poistaminen. Kehitysyhteistyön periaatteita ovat muun muassa poliittinen dialogi, ihmisoikeusperustainen lähestymistapa sekä kansalaisyhteiskunnan rooli kehityksessä.

Kehitysyhteistyön läpileikkaaviksi teemoiksi on konsensuksessa nostettu nuoret, sukupuolten tasa-arvo, liikkuvuus ja muuttoliike, kestävä energia ja ilmastonmuutos, investoinnit ja kauppa, hyvä hallinto, demokratia, oikeusvaltio ja ihmisoikeudet, innovatiivinen vuorovaikutus kehittyneempien maiden kanssa sekä kotimaisten resurssien käyttö.

Julkilausuma ei ole osa EU:n lainsäädäntöä. Se on kuitenkin korkean tason poliittinen linjaus ja sitoo Euroopan unionia poliittisten tavoitteiden saavuttamisessa.


Cotonoun sopimus

Cotonoun sopimuksen tavoitteena on edistää kestävää kehitystä ja köyhyyden vähentämistä Afrikan, Karibian ja Tyynenmeren alueen maissa sekä tukea maiden integraatiota maailmantalouteen. Sopimus koostuu kolmesta osa-alueesta: politiikka, kauppa ja kehitys.

Afrikan, Karibian ja Tyynenmeren alueen maiden sekä Euroopan yhteisön ja unionin jäsenvaltioiden välinen kumppanuussopimus allekirjoitettiin Cotonoussa (Benin) kesäkuussa 2000. Cotonoun sopimus korvasi aiemmat Lomén sopimukset ja on voimassa vuoteen 2020 asti.

Kumppanuus perustuu sopimuksessa viiteen pilariin: (i) AKT-valtioiden ja Euroopan unionin välisten suhteiden poliittisen ulottuvuuden vahvistaminen, (ii) osallistavien lähestymistapojen edistäminen sekä lähentyminen kansalaisyhteiskunnan, yksityissektorin ja muiden valtiosta riippumattomien toimijoiden suuntaan, (iii) kehitysstrategiat ja keskittyminen köyhyyden vähentämistavoitteeseen, erityisesti vuosituhattavoitteisiin, (iv) uuden yhteistyökehyksen luominen talouden ja kaupan aloille, (v) rahoitusyhteistyön uudistaminen.

Cotonoun sopimuksen kauppakumppanuutta toteutetaan taloudellisilla kumppanuussopimuksilla (EPA).


Afrikka-EU-strategia

Afrikan unionin ja Euroopan unionin välillä vallitsee strateginen kumppanuus, jota ohjaa yhteinen Afrikka-EU -strategia (Joint Africa-EU Strategy, JAES).

Kumppanuuden tavoitteiksi on määritelty muun muassa EU:n ja Afrikan välisten poliittisten suhteiden laajentaminen ja syventäminen sekä yhteistyö globaalien haasteiden edessä. Lisäksi esiin on nostettu rauhan, turvallisuuden, kestävän taloudellisen kehityksen ja ihmisoikeuksien edistäminen Afrikassa sekä EU:n ja Afrikan kansalaisyhteiskuntien voimistaminen.

Yhteinen strategia hyväksyttiin EU-Afrikka -huippukokouksessa Lissabonissa joulukuussa 2007. Vuonna 2014 EU ja Afrikan maat sopivat vuoteen 2017 asti kestävästä etenemissuunnitelmasta. Viimeisin huippukokous järjestettiin marraskuussa 2017.