Kehityspoliittinen suunta Suomen EU-puheenjohtajuuskaudelle

Käynnissä on kehityspoliittisesti merkittäviä prosesseja, kun Suomi toimii EU:n puheenjohtajamaana heinäkuusta joulukuuhun vuonna 2019. Mitä Suomen tulisi nostaa esille puheenjohtajuuskauden aikana? Tähän  kansalaisjärjestöt ja ulkoministeriön edustajat hakivat yhdessä vastausta Kehyksen syysseminaarissa.

Suomen edellisen, vuoden 2006 puheenjohtajuuskauden aikana nostettiin esille kehityspoliittista johdonmukaisuutta, joka löi itsensä erinomaisesti läpi ja jäi EU:n kehityspolitiikan agendalle, Kehyksen pääsihteeri Rilli Lappalainen kertoi. Hyvin toimineen vaikuttamistyön lisäksi käteen jäivät erinomaiset verkostot ja yhteistyö jatkui kauden jälkeenkin. ”Kaikilla oli fiilis siitä, että tehtiin jotain uutta ja vaikuttavaa”, tiivisti Lappalainen.

EU:n ulkosuhdehallinnon luomisen jälkeen puheenjohtajamaan vaikutus agendaan on heikentynyt, kertoi ulkoministeriön kehityspolitiikan yksikön päällikkö Sari Lehtiranta. ”Maailmanpoliittinen tilanne on nyt myös epävarmempi”, Lehtiranta lisäsi, viitaten populismin nousuun, muuttoliikkeen lisääntymiseen ja Euroopan rajoilla käytäviin sotiin.

Puheenjohtajuuskaudella käydään suuria neuvotteluja EU:n ja Afrikan, Karibian ja Tyynenmeren maiden välisiä suhteita määrittelevän Cotonou-sopimuksen jatkosta ja EU:n monivuotisesta budjetista, eli niin kutsutuista rahoituskehyksistä. Tämä tarjoaa vaikuttamistyölle otollisen tilaisuuden.

Mutta minkä kehityspoliittisen teeman edistäjänä Suomen kannattaisi profiloitua? Äänestyksessä osallistujien ehdottamista potentiaalisista Suomen EU-puheenjohtajuuskauden kehityspoliittisista painopisteistä eniten ääniä saivat Agenda 2030, gender ja kehitys, eriarvoisuuden vähentäminen ja katastrofikestävyys, jättäen muun muassa verotuksen ja kehityksen, yksityisen sektorin sekä veden taakseen.

”Vuonna 2019 EU raportoi korkean tason poliittiselle foorumille (High-Level Political Forum) Agenda 2030:n toteuttamisesta, minkä vuoksi Agenda 2030 olisi otollinen painopiste Suomen puheenjohtajuuskaudelle”, tiivisti Kehyksen vaikuttamistyön koordinaattori Jussi Kanner, joka fasilitoi keskustelua Agenda 2030:sta. Agenda 2030 antaisi teemana Suomelle toisaalta tilaa toimia esimerkkinä ja toisaalta mahdollisuuden itsereflektiolle.

Sukupuolten tasa-arvo sekä seksuaali- ja lisääntymisterveys ja -oikeudet ovat olleet jo pitkään Suomen kehityspolitiikan prioriteettina eikä kestävä kehitys toteudu ilman niitä, korosti ulkoministeriön kehityspolitiikan yksikön vastuuvirkamies Katja Karppinen-Njock. Hänen fasilitoimassaan gender ja kehitys -pöydässä nousi esille, että sukupuolten tasa-arvo tulisi ottaa koko puheenjohtajuuskauden ohjelmaan läpileikkaavaksi teemaksi. Vain naisten ja tyttöjen oikeuksien ja aseman edistämisen sijaan tarkasteluun tulisi ottaa gender laajemmin – eli puhua myös miehistä sekä sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöistä, korostettiin yleisöstä.

Eriarvoisuuden vähentäminen olisi myös otollinen teema, sillä Suomi on profiloitunut tässäkin edelläkävijänä. ”Eriarvoisuudessa haasteena on ulko- ja sisäpolitiikan jakautuminen, ja jos muutosta halutaan, emme voi jatkaa omissa siiloissamme”, huomautti Kehyksen pääsihteeri Rilli Lappalainen. Eriarvoisuus linkittyy kestävään kehitykseen ja moniin muihin politiikkoihin, ja siksi olisi tärkeää ulkoministeriön ohella saada mukaan muitakin ministeriöitä, nousi eriarvoisuutta käsittelevässä pöydässä esille.

”Katastrofikestävyys on entistä tärkeämpää, sillä ilmastonmuutoksen myötä katastrofit lisääntyvät”, kertoi ulkoministeriön kehityspolitiikan yksikön tarkastaja Johanna Rasimus. Katastrofikestävyyden eli resilienssin vahvistaminen tuo myös säästöjä, sillä ennaltaehkäisy on aina jälkikorjaamista halvempaa. Teemassa voidaan keskittyä esimerkiksi kehitysyhteistyön ja humanitaarisen avun jatkumoajattelun kehittämiseen, korostettiin katastrofikestävyyttä koskevissa pienryhmäkeskusteluissa.

Keskustelun pohjalta kansalaisjärjestöt ja ulkoministeriö jatkavat keskustelua puheenjohtajuuskauden aikana esiin nostettavista kehityspoliittisista teemoista ja yhteistyöstä. Tämä on jopa eurooppalaisella tasolla merkittävää, sillä missään muussa maassa yhteistyö ei suju näin hyvin. ”Monitoimijamalli toimii Suomessa ja se on valtava voimavara”, kiteytti Lappalainen.

22.11.2017